Teksti 1: Ville

Lue ensin teksti kokonaan. Tutustu samalla myös tekstin sanastoon ja siihen, kuinka imperfekti muodostetaan . Tämän jälkeen voit käydä tekstin läpi kuudessa lyhyessä jaksossa ja vastata monivalintatehtäviin.

VILLE

Ville oli rakastunut. Hän oli rakastunut Lauraan. Lauralla oli kauniit siniset silmät ja kullankeltainen tukka. Laura ja Ville olivat samalla kurssilla. Ville harrasti lukemista ja Lauran rakkain harrastus oli ratsastaminen. Hän ratsasti joka päivä ja kävi tallilla joka ilta harjaamassa hevostaan. Hevosen nimi oli Perho. Se oli hyvin nopea. Laurakin oli rakastunut Villeen. Siksi hän halusi, että Ville tulisi hänen mukaansa hoitamaan hevosta ja ratsastamaan. Mutta Ville ei pitänyt hevosesta. Hän ei pitänyt ratsastamisestakaan. Oikeastaan Ville pelkäsi vähän Lauran hevosta. Joka kerta, kun Ville tuli lähelle Perhoa, se hirnui. Laura sanoi, että se oli iloinen, kun se näki Villen. Villen mielestä se irvisteli. Laura halusi opettaa Villen harjaamaan Perhoa. Kun Ville alkoi harjata, Perho nosti heti toista takajalkaansa. Laura sanoi, että Villen pitää harjata jalkaa. Ville luuli, että Perho aikoi potkaista häntä.

Ville halusi kävellä Lauran kanssa luonnossa ja keskustella kirjallisuudesta. Mutta Laura meni vain joka ilta tallille. "Sinä et välitä minusta", sanoi Ville. "Pidät paljon enemmän hevosestasi". Laura sanoi, että hän piti molemmista.

Eräänä päivänä Laura pakotti Villen ratsastamaan. Ja vaikka Ville menikin nyt ihan Perhon lähelle, se ei irvistellut, se ei purrut eikä potkinut. Ville nousi Perhon selkään. Silloin Perho lähti heti laukkaamaan. Se laukkasi pitkän kierroksen hurjaa vauhtia, sitten se palasi takaisin Lauran luo, nousi takajaloilleen, hirnui ja heitti Villen kuralätäkköön. Ville makasi märkänä kuralätäkössä, Laura nauroi ja hevonen hirnui. Silloin Ville ymmärsi, että Laura ei todella rakastanut häntä. Villen sydän särkyi. Hän meni asuntoonsa ja lukitsi ovensa. Hän ei avannut ovea, kun ovikello soi, eikä hän vastannut puhelimeen. Hän ei syönyt eikä juonut.

Eräänä yönä hän näki painajaisunta. Hän oli yksin autiomaassa. Aurinko paistoi kuumasti. Hänellä oli nälkä ja jano. Silloin hänen luokseen tuli hevonen. Ville nousi sen selkään. Yhtäkkiä ympärillä oli iso lauma villihevosia. Hevonen, jonka selässä Ville istui, nousi takajaloilleen ja heitti Villen seuraavan hevosen selkään. Sitten kaikki hevoset lähtivät laukkaamaan hurjaa vauhtia ja heittelivät Villeä selästä selkään. Ville heräsi ihan märkänä hiestä. Hän nousi ylös ja päätti, että hevonen ei saanut pilata hänen elämäänsä. Hän kävi suihkussa, söi aamiaisen ja lähti kurssille.

Laura pyysi häneltä anteeksi, mutta Ville ei enää halunnut olla Lauran kanssa. Hän lupasi antaa anteeksi, mutta ei kuitenkaan voinut unohtaa, että kun Lauran hevonen hirnui, Laura myös nauroi hänelle. Aika kului. Eräänä päivänä Ville meni ystävänsä syntymäpäiville. Siellä oli myös Venancia, kaunis italialainen opiskelija. Venancialla oli ihanat ruskeat silmät ja pitkä musta tukka. Ville rakastui.

Ville ja Venancia kävelivät usein iltaisin yhdessä. Joskus heidän oli vaikea ymmärtää toisiaan, koska Venancia ei puhunut vielä suomea oikein hyvin, eikä Ville osannut italiaa. Mutta he rakastivat toisiaan ja Ville oli tyytyväinen, koska Venancialla ei ainakaan ollut hevosta, joka laukkasi, potki ja hirnui.

Sanakirja

Kielioppi ja harjoitukset - imperfekti

Käy nyt teksti läpi jakso kerrallaan ja vastaa tämän jälkeen monivalintatehtäviin:

Kotisivulle