Teksti 18: Teatterin historiaa
Lue ensin teksti kokonaan ja tutustu myös tekstin sanastoon.
Tämän jälkeen voit käydä tekstin läpi lyhyissä jaksoissa ja vastata monivalintatehtäviin.
TEATTERIN HISTORIAA
Teatteriperinne alkoi Suomessa kirkon piirissä kuten
muuallakin Euroopassa. Sieltä se siirtyi vähitellen koulun
ja opetuksen alueelle. Jo 1600-luvulla Turun akatemiassa
näytelmäesitykset kuuluivat yliopiston juhlien ohjelmaan.
Sen jälkeen teatteri nukkui lähes sata vuotta. Vasta
seuraavan vuosisadan lopulla Suomessa nähtiin uudestaan
amatööriteatteria ja meillä esiintyi myös ruotsin-, saksan-
ja venäjänkielisiä näyttelijäryhmiä. Ensimmäinen varsinainen
teatteri rakennettiin Suomeen 1817 Turkuun. Myös Helsinkiin
rakennettiin samaan aikaan teatteritalo, mutta se tuhoutui
tulipalossa. Teatteriseurueet kiersivät myös maaseudulla ja
suurin osa ryhmistä oli ruotsalaisia. 1800-luvulla
keskusteltiin Suomessa runsaasti, onko teatteri ollenkaan
tarpeellinen suomalaisille. Samaan aikaan esitettiin myös
ensimmäinen suomenkielinen komedia.
Suomenkielisen teatterin
syntymähetkenä pidetään 10.5. 1869, sillä silloin
esitettiin Suomalaisessa Seurassa kansalliskirjailijamme
Aleksis Kiven teos "Lea" suomen kielellä. Suomenkielinen ja
ruotsinkielinen teatteri irtaantuivat toisistaan.
Ruotsinkielisellä puolella sekä ohjaajat että näyttelijät
olivat Ruotsista. Suomenkielisen teatterin tukikohdaksi
muodostui 1900-luvun alussa Suomen Kansallisteatteri, jonka
suuri näyttämö valmistui 1902. Kansallisteatteri kiersi
paljon maaseudulla aina Oulua ja Pietaria myöten.
Maaseututeatterilla on aina ollut Suomessa tärkeä asema;
amatööriteattereita syntyi monille eri paikkakunnille ympäri
Suomea nuorisoseurojen ja työväenliikkeen piirissä.
Johtavaksi työväen teatteriksi muodostui Tampereen Työväen
Teatteri, joka perustettiin 1901. Teatterin ohjelmat olivat
hyvin monipuolisia, tehtiin erilaisia kokeiluja. Monet
ohjaajat siirtyivät realismin suuntaan, jolloin korostettiin
teatterin kansallista perusluonnetta. Toisaalta ohjelmassa
oli myös runsaasti klassisia, sekä amerikkalaisia ja
ruotsalaisia näytelmiä. Silloin luotiin kotimaiselle
teatteritaiteelle kansainvälisiä yhteyksiä. Ruotsinkielinen
teatteri keskittyi Helsinkiin ja sillä oli kiinteä yhteistyö
ruotsalaisten seurueitten kanssa.
Sotien jälkeiselle ajalle
luonteenomaista teatterin alalla oli yritykset yhteistyöhön.
"Porvarillinen teatteri" ja työväen näyttämöt ovat
vähitellen yhtyneet ja taloudellinen vastuu on siirtynyt
kaupungeille. 1970-luvun suuria saavutuksia oli
alueteatteritoiminta, jonka ansiosta teatteri pystyi
levittämään toimintaansa myös Itä- ja Pohjois-Suomeen.
Harrastelijateatteri elää edelleen meillä voimakkaasti,
Suomessa on noin 1000 vakinaista amatööriteatteriryhmää.
Teatterin kokonaiskuvaa laajentavat ja rikastuttavat radio-
ja televisioteatterit. Myös kesäteatteritoiminta on ollut
vilkasta ja monipuolista. Pyynikin Kesäteatteri Tampereella
on tunnettu kansainvälisestikin. Sinne valmistui vuonna 1959
maailman ensimmäinen pyörivä katsomo. Yli maan rajojen ovat
kuuluisia myös Savonlinnan oopperajuhlat ja Tampereen
Teatterikesä, jotka ovat suuren yleisön tilaisuuksia.
Teattereihin on perustettu pienoisnäyttämöitä, joilla
esitetään intiimiä kokeilevaa teatteria. Tälle alueelle ovat
myös keskittyneet muutamat erilliset pikkuteatterit, jotka
toimivat pääasiassa Helsingissä. 1960-lukua leimasi
voimakkaasti poliittisuus ja yhteiskunnallisuus. Sen jälkeen
näyttämölle on tullut yksilökeskeiset psykologiset
esitykset. Musiikkiteatteri, tanssiteatteri ja ooppera ovat
eläneet viime aikoina voimakasta nousukautta. Teattereissa
on myös löydetty näytelmiä, jotka liittyvät paikallisiin
aiheisiin. Kotimaisten näytelmien osuus on yleensä ollut
lähes puolet ohjelmasta. Teatterikoulutusta varten
perustettiin jo vuonna 1943 Suomen Teatterikoulu, joka 1979
muuttui Teatterikorkeakouluksi. Tällä hetkellä Suomen
teatterin suurimmat ongelmat ovat talouden puolella.
Sanakirja
Käy nyt teksti läpi jakso kerrallaan ja vastaa tämän jälkeen monivalintatehtäviin:
Kotisivulle