Pronominit
1. Persoonapronominit
yksikkö: minä, sinä, hän
monikko: me, te, he
Esimerkkejä:
Minä olen Liisa. Mikä sinun nimesi on? Näin häntä eilen kaupassa.
Liisa kutsui meidät kylään. Onko teillä auto? Äiti antoi heille rahaa.
2. Demonstratiivipronominit
yksikkö: tämä, tuo, se
monikko: nämä, nuo, ne
Demonstratiivipronominien käyttö:
Tämä ja nämä viittaavat lähellä olevaan (tai juuri puheena olleeseen)
asiaan tai esineeseen:
Tämä on hyvä televisio. Meillä on ollut tämä televisio jo monta vuotta.
Nämä asiat täytyy selvittää tarkasti.
Tuo ja nuo viittaavat kauempana (mutta nähtävillä) olevaan asiaan tai
esineeseen.
Tuo lamppu on rikki. Nuo autot tuolla kadulla ovat naapurin.
Se ja ne viittaavat asiaan tai esineeseen, jota emme näe.
Se kirja, jonka annoit minulle, oli oikein hyvä. He riitelivät taas
niistä vanhoista asioista.
3. Relatiivipronominit
joka, mikä
Relatiivipronomini yhdistää kaksi lausetta:
Tuo nainen, joka istuu tuolla, on äitini.
Tuo nainen on äitini. + Hän istuu tuolla.
Harjoitus, jonka opettaja antoi, oli liian vaikea.
Opettaja antoi harjoituksen. Se oli liian vaikea.
Relatiivipronominien käyttö:
Joka viittaa yhteen sanaan (korrelaattiin), joka tarkoittaa asiaa,
ihmistä tai eläintä.
Sain syntymäpäivälahjaksi korun, jota olin toivonut jo kauan.
Se mies, jolle Pekka lainasi rahaa, on kadonnut.
Mikä viittaa koko edelliseen lauseeseen, superlatiiviin tai asiaa
tarkoittavaan pronominiin.
Eilen paistoi aurinko, mikä oli todella ihanaa.
Se oli paras elokuva, minkä olen nähnyt.
Heillä on kaikkea, mitä ihminen voi toivoa.
4. Kysymyspronominit ja niiden negatiiviset muodot
kuka? mikä? kumpi?
ei kukaan, ei mikään, ei kumpikaan
Kysymyspronominien käyttö:
Kuka- ja ei kukaan -pronomineja käytetään puhuttaessa ihmisistä.
Kuka tuo tyttö on?
- Kuka teki tämän? -Ei kukaan.
Mikä- ja ei mikäan -pronomineja käytetään puhuttaessa asioista ja eläimistä.
Mikä sen kirjan nimi on?
Mikään ei voi estää minua lähtemästä.
Kumpi- ja ei kumpikaan -pronomineja käytetään puhuttaessa kahdesta ihmisestä,
asiasta tai eläimestä.
Kumman takin minä ottaisin?
Kumpikin koira oli musta.
Meillä kummallakaan ei ole autoa.
Pronominien taivutuksia
Perusmuoto partitiivi vartalo qenetiivi akkusatiivi
minä minua minu- minun minut
sinä sinua sinu- sinun sinut
hän häntä häne- hänen hänet
me meitä mei- meidän meidät
te teitä tei- teidän teidät
he heitä hei- heidän heidät
tämä tätä tä- tämän tämän
tuo tuota tuo- tuon tuon
se sitä si(i)- sen sen
nämä näitä näi- näiden nämä
nuo noita noi- noiden nuo
ne niitä nii- niiden ne
joka jota jo- jonka jonka
jotka joita joi- joiden jotka
kuka ketä kene- kenen kenet
ketkä keitä kei- keiden ketkä
ei kukaan ei ketään ei kene- ei kenenkään (Huom! sijapääte + kään)
ei ketkään ei keitään ei kei- ei keidenkään
mikä mitä mi- minkä minkä
mitkä mitä mi- minkä
ei mikään ei mitään ei mi- ei minkään
ei mitkään ei mitään ei mi- ei minkään
kumpi kumpaa kumma- kumman kumman
ei kumpikaan ei kumpaakaan ei kumma- ei kummankaan