Teksti 2: Villen villasukat

Lue ensin teksti kokonaan. Tutustu samalla myös tekstin sanastoon ja siihen, kuinka pluskvamperfekti muodostetaan . Tämän jälkeen voit käydä tekstin läpi viidessä lyhyessä jaksossa ja vastata monivalintatehtäviin.


VILLEN VILLASUKAT

Keskitalvi oli ollut hirveän kylmä. Nyt ilma oli kuitenkin lauhtunut ja kadut olivat liukkaat ja jäiset. Ville oli mennyt kavereittensa kanssa pelaamaan jääkiekkoa. Venancia jäi Villen asunnolle odottamaan, koska Villen äiti oli luvannut pistäytyä kahvilla myöhemmin illalla.

Venancia ajatteli kotimaataan. Hänellä oli ikävä isää ja äitiä ja pikkusiskojaan. Hän katseli kauan perheensä valokuvaa. Kaikki olivat siinä niin iloisen ja onnellisen näköisiä. Venancia päätti kirjoittaa kotiin. Kun kirje oli valmis, Venancia päätti viedä sen läheiseen postilaatikkoon. Mutta miten hän uskaltaisi mennä jäisille kaduille. Hänen kauniit korkeakorkoiset italialaiset saappaansa eivät ole sopivat tähän ilmastoon. Sitten hän keksi. Hän vetäisi saappaittensa päälle Villen villasukat. Eikä hän kaatunut jäisellä kadulla yhtään kertaa.

Paluumatkalla häntä vastaan käveli Marcus, saksalainen arkkitehtiopiskelija. Venancia ja Marcus olivat kurssikavereita ja muutenkin hyviä ystäviä. Heillä oli paljon puhuttavaa. Jonkin ajan kuluttua Venanciaa alkoi palella. Hän aikoi lähteä sisälle, mutta se ei onnistunutkaan. Villasukat olivat jäätyneet katuun kiinni. "No, kyllä ne ennen juhannusta irtoavat", nauroi Venancia ja juosta kipitti sisälle.

Villen äiti kulki ajatuksissaan kohti Villen asuntoa. Yhtäkkiä hän pysähtyi: "Herranen aika! Villen villasukat! Mitä nyt on tapahtunut?" Äiti ryntäsi puhelinkoppiin ja yritti soittaa Villelle. Puhelin soi kauan, mutta kukaan ei vastannut. Ville harppoi tyytyväisenä asuntoaan kohti. Hän huomasi sukkansa. "Voi sitä Venanciaa!", hän sanoi itsekseen, repäisi sukat maasta ja meni sisälle.

Villen äiti tuli ulos puhelinkopista. Sukkia ei näkynyt missään. Hän kauhistui: "Olenko minä tulossa höperöksi? Onkohan minussa kuumetta? Mutta tässä ne sukat varmasti äsken olivat. Tottahan minä ne tunnen. Itse kudoin ne pojalleni viime talvena." Villen äiti katseli joka suuntaan. Missään ei näkynyt villasukkia. Lopuksi hän vielä katsoi taivaalle, mutta sielläkään ei näkynyt Villeä eikä Villen villasukkia.

Sanakirja

Kielioppi - pluskvamperfekti


Käy nyt teksti läpi jakso kerrallaan ja vastaa tämän jälkeen monivalintatehtäviin:


Kotisivulle